sunnuntaina, marraskuuta 26, 2006

Kaatuilija

Kaikkihan on joskus nähneet mitä siitä tulee kun yhdistää humaltuneen ja polkupyörän.... tämä pieni juttu liittyy juurikin siihen :-)


Olin ajelemassa hervannasta kohti annalaa, tilausta hakemaan. Lukonmäen yläpäässä huomasin sivusilmälläni että vasemmalla puolellani, pyörätiellä, oli pyörä leväällään. Ajettuani hieman ohi, huomasin että pyörän päällä makasi joku hahmo.... ei kun liinat kiinni ja pakittaan takasinpäin.

kohdalle päästyäni avasin ikkunan ja huomasin että olin nähnyt oikein, joku jamppa siinä röhnötti pyöränsä päällä.

- Hei! Halloota! ...ollaanko siellä hengissä? ....kuuluuko? Onko sattunut pahasti? Tarviitko apua...?
- Muminaa....örinää...muminaa... (jokunen kirosana)...

nousin autosta katsoakseni tarkemmin...hengissähän tuo oli. Tosin humalassa kuin ankka.

Sitten se alkoi...
- mitäs perkelettä....kukas helkkari sää oot... (muminaa...örinää..)

Noh , loppujen lopuksi jätin sen siihen keräilemään itseään, kun kerran kunnossa oli ja ylöskin pääsi.
Toivottavasti pääsit kotiin.


ihmettelenkin vain sitä että kuinkahan kauan kyseinen tapaus oli siinä maannut....nykyään kun ei ihmiset uskalla mennä kyseleen mitään keneltäkään tai eivät muutenkaan puutu toisten asioihin, paitsi silloin kun ei pitäisi..


-R-

Olipahan taas...

...erikoisen rauhallinen ja normaali viikonloppu.
Oli jopa niin harvinaisen mukavia asiakkaita kaikki että pitipä siitä oikein ruveta kirjoitteleen...

:-)

Ainoa paskiainen pe-la öinä oli yksi hyvä vakioasiakas, humalapäissään rupesi pöllöileen.

Jospa kaikki viikonloput menisivät näin mukavasti niin olisi hienoa.
Älkää käsittäkö väärin, tykkään työstäni jokatapauksessa :-)

Kaikki kolleegatkin kenen kanssa juttelin olivat hyväntuulisia ja mukavia, pointsit teille!


-R-

maanantaina, marraskuuta 06, 2006

Musiikista puheenollen...

Hyväntuulisia asiakkaita on aina mukava kuljettaa.

Otin rautatieasemalta kyytiin todella sievän tyttösen. Jo kyytiin tullessaan hän hymyili niin aurinkoisesti että olisin voinut jättää auton siihen ja kantaa hänet osoitteeseensa. (ainakin osan matkaa)

Matkalla emme jutelleet juuri lainkaan, _sillä_hän_lauloi_ enkä halunnut keskeyttää häntä. Hän ei laulanut ääneen enkä ensin edes huomannut sitä. Auton radio oli melko hiljaisella eli ns.taksivolumella. Tyttö lauloi hyvin hiljaa radiosta tulleen Juicen, Musta aurinko nousee -biisin mukana, katseli sivuikkunasta maisemia ja hymyili. Perillä hän maksoi, hymyili ja lensi ulko-ovelle. Kyllä, lensi. Enkelit eivät kävele, mutta heillä kyllä voi näköjään olla punaiset rastat.

Ja sinä hymyilet ja katsot noin.
Viet minut aamuun uuteen
kuin kevään ensimmäiseen sateeseen...

Hassua kuinka hyväntuulisuus tarttuu.
"Musta aurinko nousee" kestää 4min 18 sek miksei hän voinut mennä kauemmaksi?

-M-